Jännittäjä – kärsitkö omituisista oireista? Palauta kehosi tasapainoon ja vapaudu oireista.

“Kun hoidamme juurisyytä, voimme vapautua sosiaalisesta jännittämisestä, sekä myös muista epämääräisistä oireista.”

Jännitätkö sosiaalisissa tilanteissa? Entä kärsitkö muistakin säännöllisistä tai satunnaisista oireista esimerkiksi päänsäryistä, niskajumeista, narskuttelusta, vatsavaivoista, selkäkivusta ja ehkä jopa tarkistelusta ja joistakin riippuvuuksista?

Tässä blogikirjoituksessa haluan nostaa esille yhteyden traumaattisten kokemusten, sosiaalisen jännittämisen ja muiden pitkittyneiden, epämääräisten fyysisten tai psyykkisten oireiden välillä.

Kokemasi oireet eivät välttämättä ole pysyviä, vaikka ne voivat olla jo kroonisia.

On tärkeää ymmärtää, että kun löydämme keinoja, joiden avulla voimme vapautua sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja jännittämisestä – tulemme samalla hoitaneeksi myös muita oireita. Sillä näillä kaikilla oireilla saattaa olla sama juurisyy – traumaattiset kokemukset ja niiden vaikutukset kehoon ja mieleen.

Tässä blogissa avaan aihetta seuraavien otsikoiden avulla:

Sosiaalinen jännittäminen on krooninen stressitila

Jos kärsii sosiaalisesta jännittämisestä, kärsii usein myös jatkuvasta stressitilasta. Ja stressi jos mikä on haitallista terveydelle – niin fyysiselle, kuin psyykkiselle.

Moni meistä on elänyt jonkinlaisessa stressitilassa eli ylivireystilassa lähes koko elämänsä ja tämä onkin usein se syy, joka on johtanut myöhemmin sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja jännittämiseen – sekä myös muihin epämääräisiin oireisiin.

Yleensä sosiaalisen jännittämisen juurisyyt löytyvät jo varhaislapsuudesta ja kodin ilmapiiristä – turvattomuuden tunne on saanut kehon kestojännitykseen. Kun tämä kestojännitys ja ylivireystila, eli krooninen “taistele- tai pakene”-tila kestää vuosia tai usein jopa vuosikymmeniä, siitä tulee ns. normaali olotila. Silloin sosiaalinen jännittäminen ei suinkaan ole ainoa oire, vaan ihminen saattaa kärsiä mitä monenlaisista oireista (fyysisistä ja psyykkisistä).

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on se, että pysähtyisit hetkeksi oman itsesi ja kehosi ääreen. Pohdi sitten hetki, kärsitkö joistakin oireista, psyykkisistä tai fyysisistä, jotka ovat jo kestäneet niin kauan, että niistä on tullut osa “normaalia” olotilaa. Mieti sitten, voisiko näillä oireilla, sosiaalisella jännittämisellä ja elämäsi kokemuksilla olla mitään yhteyttä?

Entä uskotko, että voisit vielä joskus vapautua näistä oireista, kuten myös sosiaalisesta ahdistuneisuudesta?

Oma kokemukseni oireista, jotka olivat – ja menivät

Olen aina kokenut olevani suht perusterve ihminen. Vasta hiljattain havahduin pohtimaan sitä, mihin ihmeeseen kaikki aiemmin kokemani epämääräiset (ei mihinkään sairauteen liittyvät) oireet ovat kadonneet. Ne ovat itse asiassa olleet niin pitkään poissa, että unohdin edes kärsineeni niistä.

Aloin oikein miettiä, mistä kaikista oireista kärsinkään silloin, kun elin jatkuvassa stressitilassa (ei niinkään elämäntilanteesta johtuvasta stressistä, vaan kehossa mukana kulkeneesta traumaperäisestä stressistä). Olen siis nuorempana kärsinyt sosiaalisesta ahdistuneisuudesta, enkä aiemmin osannut yhdistää sitä muihin oireisiin.

Mutta nyt ymmärrän, että kehoni kantama traumaperäinen stressi olikin kaikkien epämääräisten oireiden, kuten myös sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalla. Ja kun lopulta löysin keinoja, joiden avulla sain palautettua kehoni ja mieleni tasapainoon, rentouteen ja turvan tunteeseen – sosiaalinen jännittäminen lieveni, mutta myös muut oireet katosivat. Siis eivät vain lieventyneet vaan todella katosivat.

Stressin mukana menivät stressioireet.

Ja tämä on elintärkeä asia. Jos emme kiinnitä huomiota omituisiin, jatkuviin oireisiin – vaan hyväksymme ne osaksi normaalia olotilaamme – annamme stressin tehdä tuhojaan kehossamme vuodesta toiseen.

Mutta ei hätää. Älä stressaannu stressistä. Keinoja auttaa itseään nimittäin on monia. Mutta kaikki alkaa siitä, että tiedostaa asian kysymällä itseltään – “kärsinkö stressi- ja traumaperäisistä oireista?”

Millaisia oireita traumaperäinen stressi aiheuttaa?

Stressillä voidaan tarkoittaa kahdenlaista stressiä: sellaista, joka johtuu tämän hetkisen elämäntilanteen haasteista tai sitten sellaista, joka on traumaperäistä stressiä, joka johtuu menneisyyden tapahtumista, eikä varsinaisesti liity enää nykyhetkeen, mutta vaikuttaa silti edelleen kehon ja mielen hyvinvointiin.

Pitkittyneeseen stressitilaan liittyvät psyykkiset ja fyysiset oireet voivat olla hyvin moninaisia, eikä niitä aina osata yhdistää stressiin tai aiempiin traumaattisiin kokemuksiin.

Kerroin, että olen aina kokenut olevani perusterve ihminen. Sen vuoksi suorastaan hämmennyin kun aloin listaamaan oireita, joista olin aiemmin kärsinyt. Sillä se lista on pitkä. Ja kaikki nämä oireet olivat ns. normaalia arkea. Joitakin oireita oli enemmän ja useammin, toisia harvemmin, mutta yhteistä niille oli se, että ne katosivat, kun kehoni krooninen jännitys- ja ylivireystila päättyi.

Fyysiset oireet, joista kärsin aiemmin:

• • • Päänsärky (ns. jännityspäänsärky – aina piti olla särkylääkkeet matkassa)
    • Kallonpohjan jännitys (todella tiukat jumit kallonpohjassa, jotka aiheuttivat joskus myös pahoinvointia)
    • Hampaiden narskuttelu ja yhteen pureminen, leukalihasten jännitykset (joka johti lopulta leukanivelten välilevyn luiskahtamiseen ja hammaskiskon vuosikausien käyttöön)
    • Niska-hartiaseudun jumit (krooninen jännitys tällä alueella)
    • Vatsaoireet (vatsa usein sekaisin, vatsakrampit)
    • Näön sumentuminen (migreenin auraoire ilman päänsärkyä)
    • Hengenahdistus (vaikeus hengittää tarpeeksi syvään, tämä oli jo lapsuudessa)
    • Rannekanava-oireyhtymä (minulla ei ole hajuakaan, voiko tämä oire liittyä stressiin, mutta se katosi muiden vaivojen mukana, joten laitan sen listaan)

Psyykkiset oireet, joista kärsin aiemmin:

• • • Tarkistelu (huoli siitä, jäikö liesi päälle tms.)
    • Unihalvaus (ahdistavat todentuntuiset unet puolivalve tilassa)
    • Paniikkikohtaukset (pelko- ja dissosiaatio-oireet arkisissa tilanteissa)
    • Kynsien pureskelu (lapsuudessa)
    • Voimakas lentopelko (tunne siitä, että kone tippuu ihan varmasti)
    • Voimakas pelko ja huoli siitä, että jotain ikävää tapahtuu (esim. läheisille)

Tuntuuko mikään näistä oireista tutulta? Muita yleisiä stressi- tai traumaperäisiä oireita, joista ihmiset usein kärsivät ovat mm.

• • • Uniongelmat
    • Krooniset selkäkivut
    • Närästys
    • Addiktiot (esim. liiallinen: syöminen, juominen, pelaaminen, aikuisviihde, päihteet)
    • Iho-ongelmat
    • Keskittymiskyvyn ongelmat
    • Muistiongelmat
    • Lamaantuminen, aikaansaamattomuus
    • Erilaiset fobiat

Ja varmasti on vielä monia muitakin psykosomaattisia oireita, joita tästä listasta vielä puuttuu. Mutta miltä sinun listasi näyttää? Onko sosiaalinen jännittäminen ainoa oire vai tuleeko ruksi muidenkin vaivojen kohdalle?

Muutos on mahdollinen – ensin tiedosta, sitten toimi

Kun keho vapautuu traumaperäisistä jännitteistä ja palaa tasapainoon, saattaa huomata, että erilaiset kroonistuneet oireet häviävät tai vähintäänkin lievenevät.

Oireet saattavat siis johtua siitä, että kehon pitkittynyt stressitila estää kehoa korjaamasta itse itseään. Keholla on luontainen kyky parantaa itseään – hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi haavat: ajattele, miten esimerkiksi ison leikkauksen jälkeen kehosi suuret haavat umpeutuvat ja paranevat.

Stressitilassa kaikki energia menee kuitenkin selviytymiseen, mutta pysyäksemme terveenä, kehon täytyy saada palautua, jotta korjaavat prosessit, aivan solutasolla pääsevät käynnistymään.

Kun siis lopulta erilaisten kehomieli-menetelmien avulla saamme kehomme ja aivomme palautumaan hätätilasta normaaliin rentouteen, kehon luonnolliset korjaavat prosessit pääsevät käynnistymään. Ja tämän vuoksi saatat huomata, että kun krooninen stressitila päättyy, myös stressiperäiset oireet (joita ei edes aiemmin osannut yhdistää stressiin) katoavat tai vähintäänkin lievenevät.

Arviolta jopa 70% fyysisistä sairauksista (lähteestä riippuen usein mainitaan 70-90%) johtuu pitkäkestoisen stressin aiheuttamista fyysisistä muutoksista. Kukaan muu ei voi kuitenkaan vaikuttaa terveyteemme kuin me itse. Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista on ensimmäinen askel. Joudumme siis aina näkemään hieman vaivaa sen eteen, että voisimme kokea henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Usein sosiaalista jännittämistä ei osata yhdistää muihin psykosomaattisiin oireisiin, mutta se saattaa olla samanlainen traumaperäinen stressioire kuin muutkin oireet, kuten esimerkiksi vatsavaivat tai krooniset selkäkivut. Joten jos alat etsimään kehollisia (kehomieli) apukeinoja jännityksen hallintaan, alat samalla hoitamaan myös muita oireitasi.

Mitä tulisi tehdä, jotta voisi vapautua sekä sosiaalisesta jännittämisestä, että muista trauma- ja stressiperäisistä oireista?

Kun erilaiset oireet, fyysiset tai psyykkiset, jatkuvat tarpeeksi pitkään, niistä tulee osa identiteettiä. “Minulla nyt on vain aina päänsärkyä, vatsakipua, selkäkipua tms.” tai “Minä nyt vain aina ahdistun, jännitän, panikoin”. Oire hyväksytään normaaliksi osaksi omaa itseä.

Entä jos pysähtyisit hetkeksi pohtimaan: mitä jos oire (mikä ikinä sinua vaivaakaan) voisi helpottaa tai jopa kadota? Millaista elämä olisi ilman tätä oiretta? Entä millaista elämä olisi ilman jatkuvaa jännittämistä ja siitä johtuvaa stressitilaa?

Entä oletko valmis muutokseen – oletko valmis tekemään jotain sen eteen, että voisit vapautua näistä kroonisista mielen tai kehon vaivoista?

Jos vastaus on kyllä, jatka vielä lukemista niin kerron, millä kahdella eri tavalla voit lähestyä ongelmaa ja sen ratkaisua. Nämä keinot ovat: “Hoidetaan oiretta” ja “hoidetaan juurisyytä”.

Tapa 1: Hoidetaan oiretta

Tämä on varmasti yleisempi tapa lähestyä oireen hoitamista, oli oire sitten fyysinen tai psyykkinen, esim. toistuvat lihasjännitykset, päänsärky tai sosiaalinen ahdistuneisuus. Toki oireen helpottaminen on aina ensisijainen – jotain mitä voi tehdä nopeasti ja josta voi saada pikaisen helpotuksen – mutta useinkaan tämä keino ei ole riittävä.

Oireen hoitaminen on “pinnalta” hoitamista. Sosiaalisen jännittämisen helpottamiseksi löytyy todella hyviä keinoja, joiden avulla voi lieventää jännitysoireita (esim. kehomieli-harjoitukset, rentoutuminen, palautuminen), mutta yksinään ne eivät usein riitä hoitamaan oireen juurisyytä.

Jos “hoito” pysyy tällä tasolla, että hoidetaan vain (stressi- ja traumaperäistä) oiretta, oire kuitenkin toistuu. Ja monista vaivoista tuleekin kroonisia ja osa arkea. Sosiaalisen ahdistuneisuuden hoitoon tarjotaan usein avuksi vain lääkitystä. Sekin on oireen hoitoa. Lääke voi auttaa hetkellisesti, mutta se ei poista itse oireen aiheuttajaa.

Jos kärsit sosiaalisen jännittämisen lisäksi muista oireista, fyysisistä tai psyykkisistä, pysähdy hetkeksi miettimään: voisiko taustalla olla traumaperäistä stressiä? Onko elämässä, ehkä lapsuudessa ollut pitkäkestoisia turvattomuuden kokemuksia? Jos vastaat kyllä, saatat saada oireisiisi paremmin apua seuraavan keinon kautta: hoitamalla oireen juurisyytä.

Tapa 2: Hoidetaan juurisyytä

Traumaattisia elämänkokemuksia ei useinkaan osata yhdistää myöhemmin elämässä tuleviin psyykkisiin tai fyysisiin oireisiin. Tekemälläni Jännittäjän verkkokurssilla ensimmäisen viikon luennon teemana on “Mistä sosiaalinen jännittäminen johtuu” ja monelle tulee yllätyksenä mm. se, miten erityisesti lapsuuden ajan turvattomuuden kokemukset ovat muokanneet kehoa (aivoja, hermostoa, lihaksia – ja tapaa reagoida).

ACE-tutkimus (Adverse Childhood Experiences) on tuonut esiin lapsuuden ajan haitallisten kokemusten ja aikuisiän sairauksien yhteyden. Tutkimusten perusteella lapsuusajan traumaattisilla kokemuksilla voi olla yhteys mm. aikuisiän mielenterveyden ongelmiin, sydänongelmiin, syöpiin ja vakavaan ylipainoon. Tämä johtuu mm. siitä, että kehossa on jatkuvasti stressihormoni kortisolin ylituotantoa.

ACE-kokemukset jaetaan karkeasti kolmeen eri luokkaan:

• • • lapseen kohdistuva väkivalta (fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen)
    • laiminlyönti (fyysinen, psyykkinen) sekä
    • perheen monimuotoiset ongelmat (vanhempien ero, väkivallan todistaminen, päihteiden käyttö, mielenterveyden ongelmat, vankeustuomio)

(Lähde: Syömishäiriöliitto, N. Burke Harris: Syvälle ulottuvat juuret)

Valtaosa ihmisistä on kokenut vähintään yhden, moni useammankin haitalliseksi kokemukseksi luokiteltavan asian. Silti yhteyttä menneisyyden kokemusten ja nykyisyyden terveysongelmien ja oireiden välillä ei aina huomata, tunnusteta tai löydetä.

Traumaattinen kokemus (erityisesti pitkäkestoinen traumaperäinen stressi) aiheuttaa muutoksia lapsen kehittyvissä aivoissa, hermostossa, suoliston mikrobiomissa ja jopa lihaksistossa, asennossa. Ja koska trauma on kehollinen, fysiologinen ja biokemiallinen prosessi, ei sitä voi hoitaa vain keskustelemalla, mielen tasolla.

Mutta kun alamme hoitaa kehoamme, “kehomieltämme” – eli kehon ja mielen yhteyttä, voimme saattaa keskeneräiset traumaprosessit loppuun ja vapautua niiden vaikutuksista elämässämme.
Silloin voimme huomata, että oireet alkavat lieventyä tai jopa kadota. Ja jos näin käy, se on meille todiste siitä, että oireet johtuivat traumaperäisestä stressistä.

Näin kävi myös omalla kohdallani. Kun sain vapautettua kehostani traumaperäisiä jännityksiä ja opin säätelemään hermostoni vireystiloja, oireet alkoivat lieventyä ja kadota. Oireet johtuivat siis vain ja ainoastaan traumaperäisestä stressistä. Itse löysin parhaimman avun kehollisen työskentelyn avulla, TRE-harjoituksesta (Tension & trauma releasing exercises) sekä Rosen-terapiasta. Mindfulness-harjoitusten avulla opin säätelemään hermostoani ja tunteitani.

Harjoitus

Kun jokin asia laukaisee kehomme stressireaktion (oli kyseessä sitten jokin ulkopuolinen tapahtuma tai oman päämme sisällä syntynyt huoliajatus), saatamme alkaa kärsiä jostakin psykosomaattisesta oireesta. Tämä lyhyt ja helppo harjoitus voi auttaa nopeasti mm. seuraaviin stressiperäisiin oireisiin: orastavaan päänsärkyyn, migreenin auraan (näköhäiriö ilman kipua) ja vatsanväänteisiin (huom: jos oire ei johdu stressistä, silloin tämä harjoitus ei välttämättä auta).

Miksi tämä harjoitus auttaa stressioireisiin?

Voimakas tai pitkäkestoinen stressi (johtui se sitten jännittämisestä, ylikuormituksesta, traumoista tms.) on aina kehon ja mielen hätätila, joka aktivoi sympaattisen hermoston. Tässä hätätilassa menetämme perusturvallisuuden tunteen. Tällainen stressi on keholle fysiologinen ja biologinen kaaostila ja siitä seuraa mitä erilaisempia psykosomaattisia oireita.

Kun teet edellä mainitun harjoituksen, aktivoit rentouttavaa parasympaattista hermostoa ja turvan tunteen palauttavaa vagushermoa. Siihen riittää usein vain muutama, tietoinen pidempi uloshengitys ja myötätuntoinen, lohduttava ajatus.

Stressireaktion ja -oireen iskiessä päälle, tärkeintä on siis palauttaa kehoon ja mieleen turvan tunne. Silloin keho alkaa parantaa itse itseään ❤️

Lopuksi

Minun työni on tällä hetkellä auttaa ihmisiä, jotka kärsivät lievästä tai keskivaikeasta sosiaalisesta jännittämisestä. Oman kokemukseni ja koulutukseni kautta olen löytänyt tehokkaita keinoja jännityksen hallintaan ja stressioireiden lieventämiseen. Tämän blogikirjoituksen tärkein viesti on: jos päätät alkaa “hoitamaan” sosiaalista jännittämistä, alat väistämättä hoitamaan myös muita oireitasi. Tärkeintä on mennä juurisyihin, viisaan kehosi kautta.

Jos haluat kuulla ja oppia aiheesta lisää ja jatkaa tätä kehollisten oivallusten matkaa kanssani, voit tilata sähköpostiisi ilmaisen videoluennon “Miten vapautua sosiaalisesta jännittämisestä?” ja/tai tulla mukaan suositulle Jännittäjän verkkokurssille.

Kiitos, että pysähdyit lukemaan kirjoituksen! Toivottavasti siitä oli sinulle hyötyä. Voit jättää alle kommentin, jos haluat jakaa ajatuksiasi aiheesta.